Koneet vyöryvät työpaikoille – onko taloushallinnon ammattilaisille töitä tulevaisuudessa?
Millaista on tulevaisuuden työelämässä, jossa robotit ja algoritmit ottavat yhä enemmän tehtäviä hoitaakseen? Tutkijan mukaan ihmisillä on aikaa sopeutua muutoksiin.
Voitko kuvitella itsesi maailmaan, jossa robotit hoitavat kaikki työt, kuten orjat aikoinaan, ja itse voit keskittyä mihin vain älylliseen ja luovaan toimintaan, joka kulloinkin sattuu innostamaan? Jos digitalisaation sanansaattajia uskoo, kyse ei ole vain utopiasta, sillä visio voi olla arkea jo parinkymmenen vuoden sisällä.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Etla, julisti vuonna 2014, että peräti joka kolmas nykyinen työpaikka voi kadota tietotekniikan kehittymisen myötä parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Uhattuina ovat esimerkiksi kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijoiden sekä palkanlaskijan työnkuvat.
Tulevaisuuden työelämään perehtynyt tutkija ja sosiologi, Pauli Komonen Kopla Helsinki Oy:sta ei usko kuitenkaan hyökyaaltoon, joka veisi ammatit mennessään.
Vaikka digiloikasta paljon puhutaan, Komosen mukaan asiat tapahtuvat harvoin loikkien.
On paljon ammatteja, joissa erilaisia osatekijöitä voi antaa koneiden hoidettavaksi, mutta en usko siihen, että kokonaiset ammattikuvat korvautuisivat algoritmeilla yhdessä yössä. Kehitys tulee olemaan pehmeämpää kuin usein ajatellaan. Monissa tapauksissa hidas ja kärsivällinen kehittäminen on aivan yhtä arvokasta tekemistä kuin mullistavien uusien ideoiden saaminen.
Tulevaisuuden asiantuntija on verkostoituva konsultti
Työelämä on käymistilassa, jossa työ väistämättä sirpaloituu. Jatkossa työtekijät hyppivät todennäköisesti yhä nopeammassa tahdissa työstä ja työpaikasta toiseen.
”Meillä on ollut tähän asti ihanne siitä, että työssä ollaan yhtäjaksoisesti ja kokopäiväisesti opiskelujen jälkeen 35 vuotta. Se ei missään nimessä ole tulevaisuutta. Tulevaisuudessa väistämättä työ on pätkittäisempää ja projektiluonteisempaa. Työsuhde voi kestää vaikka yhden minuutin, tunnin tai viikon”, Komonen sanoo.
Tulevaisuuden asiantuntijatyössä voivat korostua esimerkiksi konsultointi ja neuvonta, kun taas kaikki rutiininomainen työ siirtyy koneiden hoidettavaksi. Koneäly voi työstää esimerkiksi big datan avulla jostain tietosisällöstä ensimmäisen version, johon asiantuntija sen jälkeen tuo tavalla tai toisella inhimillistä lisäarvoa.
Muutokseen pystyy Komosen mukaan valmistautumaan opettelemalla tulevaisuuden työelämän taitoja.
Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja empatiaa sekä erityyppisiä vuorovaikutustaitoja. On hyvä pystyä toimimaan monialaisissa verkostoissa, jotka eivät rajaudu vain yksittäisiin organisaatioihin. Jos tällaiset työelämän taidot ovat hallussa, ne voi ottaa mukanaan monille eri sektoreille.
U-käyrä vahvistuu työmarkkinoilla
Samalla, kun koneet korvaavat tulevaisuudessa ihmistyötä, tietotekniikan kehittyminen luo myös uutta työtä ja uudenlaista liiketoimintaa. Tulevaisuudessa työelämä todennäköisesti polarisoituu.
”Perinteisen normaalijakauman sijaan voi syntyä sellainen U-malli, jossa ääripäät korostuvat. Hoivasektorilla on matalan lisäarvon palvelutyötä, mikä ei vaadi korkeaa osaamista. Toisessa ääripäässä tehdään luovaa, kansainvälistä ja monimutkaista korkean osaamisen työtä. Välimaastossa on katoava sektori”, Komonen sanoo.
Kyse on Komosen mukaan osittain samasta ilmiöstä, josta puhutaan keskiluokan rapautumisena. Toisaalta hänen mielestään ihmiskunnan yhteisenä tavoitteena pitääkin olla se, ettei kenenkään tarvitsisi paiskia 70 tuntia viikossa töitä henkisesti tai fyysisesti kuormittavassa työssä 2 euron tuntipalkalla – vaikkapa tekstiilitehtaassa, joka tuottaa vaatteita liukuhihnalta länsimaisille halpaketjuille.
Vaikka hoiva-alalla riittää jatkossakin töitä, julkisen talouden ongelmia ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa sen avulla ei pystytä ratkomaan. Sen sijaan kasvua ja tuottavuutta voi etsiä innovatiivisista ja skaalautuvista tuotteista tai palveluista, jollaisia saattaa syntyä vaikkapa terveysteknologian alalle. Toisaalta Komonen kääntäisi katseen insinöörivetoisista innovaatioista myös muualle.
”Suomella on huomattavaa potentiaalia sosiaalisiin palveluinnovaatioihin liittyen. Voisimme alkaa kehittää vaikkapa terveydenhuoltoon täysin uudentyyppisiä toimintatapoja, joilla pystytään vastaamaan väestön ikääntymiseen”, Komonen visioi.
Aikaan ja paikkaan sidottu työ vähenee
Pitkistä perinteistä huolimatta on varma, että tulevaisuudessa säännöllinen kahdeksasta neljään tehtävän työn määrä vähenee. Myös etätöiden suosio jatkaa kasvuaan, kun teknologia kehittyy.
”Olisi tervetullutta, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin monipuolisemmin arjen erilaisia rytmejä. Maailma menee notkeampaan suuntaan, ja työnteko voi hajaantua ympäri vuorokautta. Toisaalta silloin myös yhteiskunnan tukijärjestelmät, kuten päiväkodit, pitäisi sovittaa tähän”, Komonen kuvaa.
Valitettavasti monet poliittiset ratkaisut kumpuavat kuitenkin vanhasta kahdeksasta neljään -ajattelusta, ja uudistuksissa on takerruttu Komosen sanoin ”lillukanvarsiin”. Ongelmana on, jos jäädään viilaamaan vain vanhan järjestelmän yksityiskohtia, sillä silloin ei nähdä, miten samaan aikaan käynnissä oleva valtava murros panee koko työelämän uusiksi.
Myös työn organisoiminen ja johtaminen ovat murroksessa. Monissa nuorissa organisaatioissa on jo omaksuttu niin kutsuttu epäjohtamisen malli, jossa perinteisen kontrollipohjaisen johtamisen ja valvonnan sijaan työntekijöille annetaan vain tietyt raamit ja tavoitteet, joiden puitteissa toimia.
”Se, että tietynlainen kontrolli ja valvonta katoavat, muuttaa työtä ja lisää varmasti myös työn mielekkyyttä. Kun ihminen nauttii tekemisestään, ei tarvitse koko ajan huolehtia, tekeekö hän työtä vai ei. Tämä on ihanne, mitä kohtaan moni haluaa mennä”, Komonen kuvaa.
Suhtautuminen työhön muuttuu
Vaikka työstä vapautuminen on ollut ihmisille ikiaikainen haave, töiden loppuminen ei ole koskaan suomalaisille vain positiivinen asia. ”Ylipäänsä protestanttisissa yhteiskunnissa omanarvontunto on sidottu työhön. Työ on meille itseisarvo, eikä vain väline, jolla voi saavuttaa päämääriä”, Komonen sanoo.
Hän toivoisi Suomessa asennemuutosta, jossa työhön liittyvästä velvollisuusetiikasta päästettäisiin irti. Jatkossa me suomalaiset voisimme määritellä itsemme muunkin kuin työn kautta. Toisaalta muutos edellyttää, ettei toimeentulo enää jatkossa ole kiinni siitä, onko ihmisellä työtä vai ei.
Monen muun visionäärin tavoin Komonen ratkaisisi ihmisten elantoon ja perustarpeisiin liittyvän ongelman kansalaispalkalla.
”Kaikista ei voi tulla freelancereita, vaan joillekin sopii paremmin vakaa työsuhde. Ja useimmat ihmiset ovat enemmän turvallisuushakuisia kuin seikkailijoita. Sen takia työelämän pitää pystyä sopeutumaan perustarpeisiin ja muutokseen jo ihan lainsäädännöllisesti”, Komonen sanoo.
Tulevaisuus tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia
Tulevaisuuden ennusteissa asiat harvoin menevät juuri niin kuin aiemmin on oletettu. Klassinen esimerkiksi pieleen menneestä ennusteesta on amerikkalaisen Francis Fukuyaman 1990-luvun taitteessa esittämä ajatus siitä, että historia on päättynyt, ja ideologioiden taistelun voittanut liberaalidemokratia vain omaksutaan kaikkialla.
”Maailma ei kehity lineaarisesti kohti parempaa, vaan kehitys on usein syklistä. Välillä tulee konservatiivisia ja autoritäärisiä ajanjaksoja ja sen jälkeen taas liberaalisempaa kehitystä. Kehitystä on todella vaikea ennakoida, sillä asiat tapahtuvat yllättäen. Vaikka ihmiset haluavat olla optimisia ja idealistisia, maailma muuttuu usein paljon monimutkaisemmin kuin kuvitellaan ja usein myös negatiivisin tavoin”, Komonen sanoo.
Uhkakuvien ja pelon lietsomisen sijasta Komonen kannustaa katsomaan tulevaisuuteen toiveikkaana, sillä tulevaisuus tarjoaa meistä jokaiselle valtavasti mahdollisuuksia. Lohdullista on myös se, ettei muutos tapahdu yhdessä yössä. Meistä jokaisella on hyvin aikaa päivittää omaa osaamistaan ja miettiä, voisiko omaa työnkuvaansa viedä alueille, joilla koneälyn lisäksi tarvitaan inhimillistä lisäarvoa.
